Tarina toivosta

Tämä on tarina toivosta. Sherry Lazarukilla ja hänen pojallaan Trevor Struttilla on molemmilla diagnosoitu Huntingtonin tauti. Sherry sai diagnoosin, kun hän täytti 30 vuotta, ja Trevor sai diagnoosin 5 vuotta sitten.

Trevor päätti testata itseään, jotta hän ei joutuisi kärsimään, vaan pystyisi taistelemaan tautia vastaan jo varhaisessa vaiheessa. Hänen äitinsä oireet alkoivat, kun hän oli noin 41-vuotias, ja se oli tietysti perheelle huolestuttava hetki.

Tästä huolimatta he päättivät taistella vastaan. Sherry alkoi harrastaa liikuntaa vähintään kaksi kertaa päivässä ja noudattaa tasapainoista ruokavaliota, mikä paransi hänen terveyttään huomattavasti. Trevor jopa tarjosi hänelle uuden kännykän ja opetti häntä käyttämään sitä, jotta Sherry pysyisi aktiivisena.

Trevorilla on yksi tärkeä neuvo yhteisölle: "HD-potilaita ympäröivien ihmisten on varmistettava, että he antavat motivaatiota, eivät lannistusta". Hän sanoo tämän toiveikkaana, sillä vaikka parannuskeinoa ei vielä olekaan, luovuttaminen ei myöskään ole vaihtoehto, ja hänen äitinsä on siitä elävä todiste.

"Liikunnalla ja kovalla työllä kuka tahansa voi muuttaa ajattelutapaansa ja elämäänsä. Älä anna masennuksen saada sinua tuntemaan oloasi lyödyksi. Nouse takaisin ylös äläkä anna periksi. Oikealla asenteella Huntingtonin tautia kohtaan voimme silti elää lähellä täyttä tervettä elämää. Ajan maratoneja pyörällä ja olen hyvin aktiivinen kuntosalilla, mutta se ei tarkoita, että joku tarvitsee rahaa tai kuntosalia tullakseen terveeksi. Liikuntaa voi harrastaa ihan kotona ja jopa sohvalla. Tärkein neuvoni olisi siis kaikille Huntingtonin tautia sairastaville, älkää antako minkään tai kenenkään saada teitä luovuttamaan. Tahtosi ja elämäsi ovat sinun käsissäsi, vaikka kuinka vaikealta tuntuisi, älä koskaan luovuta itsestäsi."

Trevor päättää tarinansa kauneimmalla ja inspiroivimmalla mahdollisella tavalla.